keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Mikkelinpäivän perhemessu

Sunnuntaina 4.10. vietettiin Mikkelinpäivää eli enkeleiden sunnuntai. Viikin kirkkoon rakennettiin tarinateltta saarnatuolin viereen. Teltta oli kiinni messun alun ja aukaistiin lapsille saarnan alussa.


 
 
 
Hiekkaa. erämaan hiekkaa. Hiekkaerämaassa tuuli muovaa maisemaa hiljalleen.
Erämaassa kiirehtii eteenpäin hengästynyt mies. Miehen nimi on Jaakob. Hän oli pettänyt veljensä ja lähtenyt pakoon. Jalkoja pakottaa, mieltä ahdistaa, aurinko paahtaa kuumasti ja saa olon tukalaksi.
Jaakob vaeltaa eteenpäin erämaassa, mahdollisimman kauas...
Jaakob tuntee itsensä yksinäiseksi. Hän ei tiedä edes minne on menossa. Aurinko laskee, ja illan hämäryys peittää maan. pimeän turvissa voi hetken levähtää.  Kuumuus muuttuu hyytäväksi kylmyydeksi. Tuhannet tähdet tuikkivat taivaalla. Jaakob kietoutuu viittaansa ja käy maahan lepäämään. Hän kaivaa hiekasta esiin kiven, jonka laittaa tyynyksi päänsä alle.
Maa on muhkurainen ja kivi pään alla kova. Mutta lopulta väsymys vie voiton ja Jaakob nukahtaa. 
Jaakob näkee unta. Unessa hän näkee portaat, jotka ulottuvat maasta taivaaseen asti. Portaita pitkin kulkee hahmoja ylös taivaaseen ja taivaasta alas maan päälle. Unessaan Jaakob ymmärtää, että enkelit ovat liikkeellä.
Sitten Jaakob huomaa, että Jumala seisoo hänen vieressään. Jumala sanoo: "Minä olen Herra, sinun isiesi Jumala. Tämän maan minä annan sinulle ja jälkeläisillesi. Sinusta tulee suuren kansan isä. Minä olen sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin ja varjelen sinua. Minä en ikinä hylkää sinua." 
Jaakob havahtuu unestaan ja huomaa auringon jo nousevan.
Kaikki näyttää erilaiselta kuin ennen. Hän on ihmeissään. Hän luuli olevansa aivan yksin, mutta Jumala onkin ihan lähellä. Hän ottaa päänsä alla olleen kiven. Hän tekee kivestä alttarin, merkiksi siitä, että Jumala on aivan lähellä. Nyt Jaakob tietää, että hän voi joka päivä vaeltaa enkelin suojassa ja joka ilta nukahtaa enkelin suojassa. Jumala on aivan lähellä.
 

 
 

 Messun lopussa heiluteltiin hallaharsoa seurakuntalaisten yllä ja laulettiin laulua Tahtoisin toivoa sinulle.
 
 
"Tahtoisin toivoa sinulle, jotakin oikein hyvää. Enkelin siipien havinaa, iloa, onnea syvää.
Tahtoisin toivoa sinulle, mitä en itse voi antaa: saakoon rakkaus Jumalan sinua sylissään kantaa.
Tahtoisin toivoa sinulle, jotakin oikein hyvää: enkelin siipien havinaa ja iloa onnea syvää."
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti